Ekosyvyyspsykologia ja -psykoterapia

"Ihminen on osa kokonaisuutta, jota kutsumme 'universumiksi', ja jossa vallitsevat ajan ja paikan lait. Ihminen kokee itsensä, ajatuksensa ja tunteensa erillisenä kaikesta muusta - eräänlaisena tietoisuuden optisena illuusiona. Tämä illuusio on meille kuin vankila, joka rajoittaa meidät henkilökohtaisiin haluihimme ja kiintymykseen vain muutamia läheisiä kohtaan. Meidän tehtävämme tulee olla vapauttaa itsemme tästä vankilasta, laajentamalla myötätuntomme kehä kattamaan kaikki elävät olennot ja luonnon kokonaisuus sen kaikessa kauneudessa. Kukaan ei voi saavuttaa tätä täysin, mutta tähän päämäärään pyrkiminen itsessään on jo osa vapautumista ja perusta sisäiselle turvallisuudentunteelle." 

-Albert Einstein

Alkuperäiskansojen animistis-shamanistisen maailmankuvan mukaan ihmisen kärsimys juontaa juurensa kahteen lähteeseen: sielunmenetykseen ja voimanmenetykseen. Sielunmenetyksen käsite kattaa hämmästyttävän tarkasti sen, mitä me nykypsykoterapeutit ymmärrämme "traumatisoitumisena" - jokin kokemuksellinen osa itsestä "irrotetaan" jotta vältytään kokemasta sietämätöntä. On huomionarvoista todeta, että trauman eli sielunmenetyksen hoitamisessa nykypsykoterapeutit ovat erittäin osaavia ja hoitotulokset hyviä. Saattaa olla, että olemme tässä kehittyneet vielä taitavammiksi kuin metsästäjä-keräilijä -yhteisöjen parantajat, jotka eivät nykytiedon perusteella (onnekseen) joutuneet yhtä monimutkaisten sielunmenetysten äärelle kuin mitä nykyajan traumakehitys tuottaa.

Voimanmenetys taas viittaa yhteyden katkeamiseen - ja yhteydellä tässä yhteydessä viitataan sekä ihmissuhteisiin että laajempaan kokonaisuuteen: yhteys ihmisen alkuperään, yhteisöön, luontoon johon hän kuuluu, kaikkeen olevaiseen ja olevaisen keskinäiseen suhteeseen. Tässä kohtaa länsimaisessa ihmiskäsityksessä, ja sen myötä psykoterapeuttisessa hoidossa, on suuri aukko: se perustuu erillisyyteen ja yksilön hyvinvointiin, ja ihmistä myös hoidetaan pääosin yksin ja yksilönä. Myös mielenterveyden ongelmat nähdään yksilön psykologisina, "kaulasta ylöspäin" -ongelmina, vaikka tämä ei vastaa ihmisen perustavaa luontoa. Voitaisiin sanoa, että ihmistä hoidetaan usein hoitamatta hänen tärkeintä suhdettaan - suhdetta luontoon, kaikkeen jaettuun ja ympäröivään, jonka erottamaton osa ihminen on ja on aina ollut. Voimanmenetyksen hoitaminen tarkoittaa yhteyden palauttamista ihmisen todelliseen luontoon, ja siihen tarkoitukseen luontosuhteen uudelleenrakentaminen on elintärkeää. Ekosysvyyspsykologinen ja -psykoterapeuttinen lähestymistapa pyrkii sekä hoitamaan katkennutta yhteyttä että vahvistamaan olemassaolevaa. 

Planetaarinen terveys (Planetary Health) -ajattelun mukaan planeetan biosfäärin ja ihmisen terveys ovat toisistaan riippuvaisia. Käsitteen alle asettuu luontevasti myös planetaarinen mielenterveys -ajattelu, joka toimii ekosyvyystyöskentelyn viitekehyksenä. Ekosyvyyspsykologisella lähestymistavalla on tiivis yhteys ekopsykologiaan, syvyyspsykologiaan, lajienvälisen psykologiaan (trans-species psychology), biologiseen antropologiaan sekä useisiin muihin humanistisiin tieteenaloihin. Siinä on myös aina henkinen, animistinen ulottuvuus. Ekosyvyyspsykologinen lähestymistapa ei ole "tekniikka", eikä se myöskään rajoitu vain psykologiseen työskentelyyn tai psykoterapian toteuttamiseen luontoympäristössä (vaikka se voi olla sitäkin). Se on kokonaisvaltainen näkökulman muutos hoidollisessa työssä. Käytännössä työskentely voi yhtä hyvin toteutua sisätiloissa kuin luontoympäristössä, lähitapaamisina tai etäyhteyden kautta, yksilö- tai ryhmämuotoisena.